CO2 ilmastoherkkyys, IPCC/FMI ja tieteen eroavaisuudet

Johdanto

Ilmastonmuutoksen todistelu perustuu siihen IPCC:n uskoon, että hiilidioksidin (CO2) pitoisuuden nousu ilmakehässä aiheuttaa ilmaston lämpenemistä ja sitä kautta erilaisia voimakkaita ja poikkeavia sääilmiöitä.
Niinpä maapallon ilmakehän CO2-pitoisuus on koko meneillään olevan ilmastonmuutostarinan toinen kulmakivi. Toinen kulmakivi on Michael Mannin puidenlustoihin perustuva lätkämaila, josta on jätetty pois keskiajan lämpökauskausi (linkki) sekä se, että lustosarjaa jatketaan vuodesta 1960 lukien instrumenttimittauslukemilla, koska 1960 lähtien puut ovat ilmatieteen ilmastonmuutoskuvitelman näkökulmasta kasvaneet väärin.

Kuitenkin ilmasto on vaihdellut kovastikin 1600-luvusta alkaen, jolloin 30 % suomalaisista kuoli.

1800-luvulla ilmasto jäähtyi nopeasti 20 vuoden aikana 2 asteen verran ja suomalaisistakin 8 % kuoli. Tamboran tulivuori tehosti jäähtymiseen liittyviä ongelmia.

Näihin kulmakiviin liittyy sellainen olennainen seikka kuin CO2:n ilmastoherkkyys, joka on se lämpötila-arvo celsiusasteina, jonka maapallon ilmaston lämpötilan oletetaan nousevan globaalisti, kun CO2-pitoisuus kaksinkertaistuu 280 ppm:stä 560 ppm:ään. IPCC:n huimat tulevaisuuden lämpötila-arviot lämpötilan noususta perustuvat ilmastomalleilla simuloituihin päästökehitysskenaarioihin, joissa on muitakin arvioituja tekijöitä, kuin CO2:n säteilypakotteen nousu sen pitoisuuden tuplaantuessa.

IPCC:n vuoden 2007 raportissa on CO2-ilmastoherkkyysarvoksi lukittu 2-4,5 C ja mahdollisesti enemmänkin. Tätä tietokoneella mallinnettua 2-4,5 C arvoa pidetään yhtenä ainoana tieteellisenä totuutena, jota ei saa missään muussa tieteenhaarassa (fysiikka, termodynamikka, biologia, luonnontiede, aurinkotiede, dendrokronologia) arvoida/arvostella, kuten ei myöskään sen mallinnettuja/kuviteltuja seurauksia (linkki) olematta denialisti/tieteenkieltäjä. Kuitenkin on niin, että noissa ilmatieteen mallinnuksissa CO2:lle on kuviteltu joku ominaisuus ja samalla vakioitu esim. pilvisyyden vaihtelut, vaikka juuri pilvisyys on yksi merkittävä tekijä, kun ilmastonmuutoksia tapahtuu, koska vain yhden prosentin muutos aiheuttaa uuden keskiajan lämpökauden tai pienen jääkauden. Auringon vaikutuksia IPCC ei pidä minään, vaikka tähän päivään asti aurinko on ollut yksi merkittävimmistä maapallon ilmastoon vaikuttavista tekijöistä, kuten Mielikäinenkin haastattelussa toteaa ja se näkyy oikein hyvin myös Suomen ilmastohistorian tapahtumissa.

Toki ilmastoomme liittyen on monia muitakin syklejä, joista tiedemies Bucher jo 1900-luvun alussa havaitsi yhden n. 35 vuotisen AMO -syklin.

IPCC:n ja tiedemiespiirien näkemys CO2:n ilmastoherkyydestä

Alla olevassa kuvassa on eri tiedemiesten ja tutkijoiden omissa tutkimuksissaan saamat CO2:n ilmastoherkkyden lopputulokset, joista uusimpien tiedetutkimusten arviot lähenevät nollaa CO2 ilmastoherkkyyden osalta. Ero IPCC:n jumalan sanaksi muodostuneen 2-4,5 C arvon ja uusimpien tieteellisten tutkimusten lopputulosten välillä on siis huikea, kuten myös trendi mihin suuntaan arvot menevät.

Kuvan lähde. Kuvan ylemmän ilmastoherkkyystekstin lähde ja kuvan alempi ilmastoherkkyysteksti on Wikipediasta.

IPCC:n AR5 raportti

Lämpenemiselle oli monia eri malleja, joista poliittiseen ilmastonmuutokseen valittiin suurimmat arviot, joihin myös FMI sokeasti uskoo, kun asiasta heidän edustajiensa kanssa keskustelee.
IPCC:n raportissa asiantuntijat kuitenkin kiinnittivät huomion ilmastotieteen paradoksiin:

-Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että kasvihuoneilmiö on suunnilleen logaritminen – mikä tarkoittaa, että kun lisätään enemmän hiilidioksidia ilmakehään, ylimääräisen hiilidioksidin vaikutus vähenee.

– Toisaalta IPCC ennustaa kuitenkin, että jos emme ryhdy toimiin päästöjen vähentämiseksi, maapallon lämpeneminen ei vain pahene, vaan nopeutuu:

Suomen ilmatieteenlaitoksen näkemys CO2:n ilmastoherkkyydestä

Kyselin twitterissä Suomen ilmatieteenlaitoksen tieteelliseltä johtajalta, että mikä on FMI:n näkemys CO2:n ilmastoherkkyyden suhteen. Hän vastauksessaan kysyi minulta, että mikä hitto on CO2:n ilmastoherkkyys ja siihen liittyvä käyrä? Viittaa myös olkinukeen twiitissään, mikä on tyypillistä, kun vaikeasta asiasta puhutaan, mutta äärimmäisen omituista, koska kysymyksessä on koko ilmastokuvitelman kulmakivi.
Kerroin hänelle määritelmän ja hän kuvan mukaisesti vastasi, että se on 3 astetta aina kun CO2-pitoisuus kaksinkertaistuu, mutta voi olla jokin muukin lukema.

Kovin ovat vieraat CO2 ilmastoherkkyyteen liittyvät esitykset Suomen ilmatieteenlaitoksen titeelliselle johtajalle, mikä ei kyllä hämmästytä yhtään, kun lueskelee hänen twiittejään. CO2 ilmastoherkkyys on tosiaan hänelle olkiukko, vaikka on kaiken ilmastokuvitelman perusasia.

CO2:n säteilypakotteen logaritmisuus?

FMI liputtaa sen suhteen, että CO2:n säteilypakote vähenee vain lievästi sen pitoisuuden kasikertaistuessa. Siis CO2:n säteilypakote on niinkin suuri kuin 3 astetta aina kun sen määrä kaksinkertaistuu, kuten Laaksonen väittää. IPCC on Suomen ilmatiedettä varovaisempi ja puhuu realistisen TCS-arvon mukaan arvioituna 1-1,5 C-asteesta.

Tieteen piirissä on tutkittu, että CO2:n ilmastoherkkyyden väheneminen on voimakkaasti logaritminen, eli sen lämpöä pidättävä vaikutus (säteilypakote) vähenee voimakkaasti logaritmisesti CO2 -pitoisuuden lisääntyessä. Suurimmillaan CO2:n lämmönpidätyskyky on noin 100 ppm pitoisuuteen asti, jolloin se on merkittävä ilmastokaasu, mutta tämän jälkeen pitoisuuden noustessa, se on varsin heikko kasvihuonekaasu lisääntyneen CO2-pitoisuuden osalta, kuten kuva ja sen teksti osoittavat. Tosin tästä on monta eri laskelmaa, koska asia ei ole yksiselitteinen.

Lisäys 16.4.2020

Vastauksen edelliseen viestiin Ari Laaksonen käski kertomaan kuvan palkit seistemällä!

Käyty keskustelu osoittaa sen, että FMI ei ole perehtynyt CO2:n ilmastoherkkyysmääritelmiin ja käyttävät propagandistisessa mielessä sellaista lämpötila-arvoa + Lapinlisä päälle, joka ei ole edes mahdollinen.

Kaiken kaikkiaan FMI;n jakamat ilmastoherkkyyskuvat eivät rimmaa oikein CO2 / edelliset lämpökaudet ja jäähtymiset kanssa. FMI:n todistelu tämän viimeisimmän lämpenemisjakson pohjalta on epätoivoista, mutta uppoaa kyllä ihmisiin, jotka eivät ajattele, vaan pelkästää uskovat kaikkeen, mitä heille syötetään.

Sama asia tietysti Suomen puolella Lapissa, uusi CO2 on tehottomampaa kuin vanha CO2.

Aikanaan Nobelisti Svantte Arrhenius määritteli ilmastoherkkysarvon 5 C:ksi, mutta tehtyään lisää tieteellistä tutkimusta, muutti arvionsa 1,6 C-asteeseen.

CO2 molekyyli ei uusimpien tieteen tutkimusten mukaan lämmitä maapallon ilmastoa, Fossiilisten polttoaineiden tuottamia CO2 molekyylejä on jokaisen ilmastoston sadantuhannen molekyylin joukossa vain kaksi (=2) kappaletta ja ne tulevat sadeveden mukana ilmastosta alas. Maapallon ilmasto saa enimmän osan CO2 molekyyleistään maailman meristä luonnon tuottamana Henryn lain mukaan. Maapallon ilmastohistorialliset tutkimukset osoittavat, että ilmaston lämpötilan fluktuaatiot ovat luonnollisia syklejä ja niitä on usein ennenkin.

CO2:n ilmastoherkkyyden tutkijoita

Tähän CO2:n ilmastoherkkyysasiaan liittyvään tutkimukseen ovat osallistuneet useat suomalaiset tutkijat. Yksi heistä on tri Antero Ollila, jonka mukaan CO2 on varsin heikko kasvihuonekaasu nykyisillä pitoisuuksilla, kuten edellinen kuvakin kertoo, linkki. Lisäksi hänen näkemyksensä mukaan IPCC tuplaa kasvihuonekaasujen vaikutuksen kahdesti, linkki.

Myös professorit Sarkomaa ja Ruottu ovat arvioineet ilmastoherkkyysasiaa tlinkki, mutta koska lopputulos on erilainen kuin IPCC:n julistama tieteellinen fakta 2-4,5 C, nämäkin henkilöt ovat tieteenkieltäjiä ja denialisteja. Ja varsinkin kaikki ne internetin alustat ovat huonoja, joissa heidän tutkimuksistaan puhutaan, mikä on yksi yleisimmistä asioista, johon IPCC:n lukitseman teorian puolustajat aina puuttuvat. Näin ilmeisesti siksi, etteivät he kykene arvoimaan näiden tieteellisten tutkimusten varsinaista sisältöä.

Myös kaksi suomalaistutkijaa Turun yliopistosta, Jyrki Kauppinen ja Pekka Malmi, ovat julkaisseet tutkimuksen “No experimental evidence for the significant anthropogenic climate change” (ei kokeellisia todisteita merkittävästä ihmisen toimintaan pohjautuvasta ilmastonmuutoksesta). Tutkimus löytyy Cornellin yliopiston sivustolta. Tutkimuksessaan he toteavat, että IPCC:n mallien ilmastoherkkyys (climate sensitivity), eli keskimääräinen lämpötilan muutos maapallolla hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa, on kokonaisen suuruusluokan verran (”one order of magnitude”) liian korkea, koska pilvien vaikutus ei ole mukana ilmastomalleissa. Näin tutkijat katsovat osoittaneensa, että kansainvälisen ilmastopaneelin (Intergovernmental Panel on Climate Change, IPCC) käyttämissä mallinnuksissa ei oteta huomioon pilvipeitteen vaikutuksia globaaleihin lämpötiloihin. Tämä on heidän mukaansa johtanut ihmiskunnan tuottamien kasvihuonekaasujen vaikutuksen yliarviointiin. Tästä syystä hekin ovat lysenkolaisen ilmatieteen mukaan tieteenkieltäjiä ja denialisteja, koska haastavat C02:n virallisen ainoan ja oikean 2-4,5 C totuuden omassa tieteellisessä tutkimuksessaan.

Tässä prof. Kauppinen esittelee fysiikan lakien mukaan lasketun ilmastoherkyyden arvon 0.22°C. Tuo arvo on linkissä esillä kohdasta 8:00 eteenpäin. Alkukin kannattaa katsoa, niin pysyy paremmin kärryillä, linkki.
Toinen Kaupppisen avoin luento oli Ilmastosi 2020 seminaarissa, linkki. Kannattaa katsella nämä fysiikan professori Kauppisen luennot ja muodostaa oma mielipide, koska fyysikko ja kemisti oli Svantte Arrheniuskin, joka on noussut ilmatieteen jumalolennoksi tässä CO2-asiassa.

Ilmaston herkkyystakastelu (Mauri Timonen)

Tämä on eri asia kuin CO2:n ilmastoherkkyys, mutta jos ilmasto viilenee lähivuosikymmeninä 1-2 asteella, eli jos on viileämpää kuin esiteollisen aikakauden alussa ja jos CO2-pitoisuus edelleenkin nousee kuten on odotettavissa, päädytään lopulta jopa negatiiviseen herkkyyslukuun!

Kuvaavaa on, että tässäkin tapauksessa aloitetaan herkkyyslukulaskenta esiteolliselta ajalta, jotta se mahdollisimman hyvin palvelisi IPCC:n lukitsemaa yhtä ja ainoaa totuutta.

Lämpötila on kuitenkin vaihdellut vuosituhansien ajan samalla tavoin muutaman asteen haarukassa kuin viime vuosisatoinakin, vaikka CO2-pitoisuus on pysynyt lähes muuttumattomana (260-280 ppm). Jos näille lämpötilavaihteluille lasketaan herkkyyslukuja, heiluvat arvot -500 ja +500 välillä. Vasta esiteolliselta ajalta saadaan muutaman yksikön haarukkaan mahtuvia lukuja. Mauri Timosen luento Ilmastosi seminaarissa 2020 linkki.

Tällä tavalla laskettujen herkkyyslukujen merkitys holoseenin ilmastovaihteluiden selittäjänä kaatuu omaan mahdottomuuteensa, koska hiilidioksidi ja lämpötila eivät korreloi keskenään.

Muita suomalaisia lysenkolaisen IPCC:n luoman ilmatieteen tieteenkieltäjiä, eli oman tieteenalansa tieteellisten tulosten puoltajia

YLE käyttää lievempää ilmaisua ”Ilmastoepäilyn kylväjät” näistä eri tieteenalojen tieteentekijöistä ja ilmastoherkkyyden tutkijoista, joiden tekemien tieteellisten tukimusten lopputulokset eivät vastaa IPCC:n lukitsemaa yhtä ja ainoaa totuutta, joka on täysin pyhä asia sen suhteen, ettei sen olemassaoloa saa vaarantaa väärillä tutkimustuloksilla, eikä muutenkaan siitä epäilevästi puhumalla.

Huimimmat salaliittoteorioiden kannattajat väittävät, että kaikki nämä omia tutkimuksiaan tekevät eri tieteenalojen tutkijat ja tiedemiehet ovat CO2-teollisuuden palveluksessa, koska he eivät saa IPCC:n lukitseman CO2 ilmastoherkkyyden ja siitä kuvitelluksi johtuvien äärisää- yms. asioiden mukaisia lopputuloksia, eivätkä edes sovita tutkimustensa lopputuloksia IPCC:n lukitsemaan antropogeeniseen moodiin.

1) Professori Kari Mielikäinen sekä tutkijat Mauri Timonen ja Samuli Helama

Kari Mielikäinen ja Mauri Timonen ovat tehneet suuren virheen siinä, että ovat pohjoisen puiden kasvusta ja lustoista tehneet tieteellistä tutkimusta ja mallintaneet pohjoisen ilmaston vaihteluita puiden kasvun perusteella, mutta ovat saaneet sellaiset lopputulokset ilmastotutkimuksistaan, jotka eivät istu IPCC:n julistamaan yhteen ainoaan ja oikeaan totuuteen. Tästä syystä heidänkin tutkimuksiaan vähätellään kaikin tavoin. FMI:n tieteellinen johtaja sanoo sitä jopa hömpäksi, eli näin sitä tieteen parissa arvostetaan toisia tieteitä ja muiden tekemää valtavaa tutkimustyötä. Siellä ei siis päde yksi tärkeä arvo ”arvostamme toisiamme”, kun on vahvimman IPCC:n valtauskon edustaja. Professori Mielikäisen metsiin liittyvä luento Ilmastosi 2020 seminaarissa, linkki sekä ilmastoon liittyvä Paavo Väyrysen haastattelu/Mielikäinen linkki: https://www.youtube.com/watch?v=WfA4hn_kPLs sekä Timonen https://www.youtube.com/watch?v=95NB4KsHR3Y

Vaikka virallinen ilmatiede tuolla tavoin vähättelee denrokronologiaa, siltikin LUKE:ssa on tehty valtavasti työtä tämän tieteensaran piirissä, joka on ainutlaatuista ilmastohistoriaa, koska puun vuosilustot kertovat ilmasto-oloista jopa yhden kalenterivuoden tarkkuudella. Missään muussa aineistossa ei ole yhtä kauas menneisyyteen näin tarkkaa aikasidonnaisuutta. Tarkkuuden ansiosta pääs­tään kärrylle menneiden aiko­jen ilmastovaihteluista. Lapin mäntyjen vuosilustoista on rakennettu Lukessa yli 7 600 vuoden mittainen lustokalenteri, johon voidaan verrata erilaisia historian tapahtumia. Kalenteri kuuluu maapallon pisimpiin. Ilmaston muutosten tulkinnassa lustokalenteria pidetään erityisen hyvänä, koska Lapin metsiin ei ihminen menneinä vuosisatoina vielä paljoa vaikuttanut.

Itse asiassa lustot ovat koko ilmastohistorian tutkimuksen kulmakivi, jota tieteellinen johtaja Laaksonen ei mitä ilmeisimmin ymmärrä, eikä sitä, että hänen omien ilmastouskomuksiensa kulmakivi – Mannin lätkämaila- on rakennettu lustokalenterista.

Tämä ilmastotieteen taholta hömpäksi sanottu yli 7600 vuotta pitkä lustosarja on syntynyt kansainvälisen tutkijayhteistyön tuloksena. Lustokalenterin valmistumista pitkään vaikeuttanut näytteetön ajanjakso välillä 350–170 ennen ajanlaskun alkua umpeutui vasta vuonna 1999 yhdeksän maan yhteisessä EU-projektissa.

Lustojen kautta on selvitetty myös Kalifornian kuivat kaudet

Lustotutkijoiden mukaan edessä on kolme vaihtoehtoa, joissa ilmasto menee tulevaisuudessa A) IPCC:n lukitseman ainoan tieteellisen totuuden mukaan, B) puiden kasvun syklisyyden mukaan tai C) aurinkotieteen viitoittamalla tiellä

C-kohdan aurinko on ainoa asia, joka lämmittää maapalloa, eli on sen ainoa energialähde. Auringon aktiivisuuden vaihtelu näkyy selkeästi historian kylmien ilmastojaksojen kohdalla sekä 7600 vuoden pituisessa vuosilustokalenterissa. IPCC ja ilmatiede ylipäätään pitää aurinkoa täysin mitättömänä tekijänä maapallon ilmastovaihteluiden suhteen, eikä usko tulevaan aurinkominimiin ja 2040 paikkeille ennustettuun pieneen jääkauteen. IPCC:n mukaan auringon osuus nykyiseen ilmaston lämpöjaksoon on vain noin 1 %. Mikä lie sitten ollut syynä aiempiin lukuisiin vastaaviin ja vielä lämpöisempiinkin ilmastojaksoihin, jolloin Grönlantikin oli viikinkien vihreä asuttu maa, se jää meille ikuiseksi arvoitukseksi, jos sen selvittäminen on IPCC:stä tai ilmatieteestä ylipäätään kiinni?

2) Risto Jalkanen

Metsäntutkijat selvittävät mennyttä ilmastoa paitsi dendrokronologian myös neulasjälkimenetelmän avulla. Tässä asiassa kaksinkertainen tri Risto Jalkanen on tehnyt mittavan työn, kun on neulasista mallintanut 1200 vuoden ilmastosarjan. Myös Risto Jalkanen on edellisten ilmastotutkijoiden tapaan leimattu tieteenkieltäjäksi ja denialistiksi, koska hänenkään tutkimustyönsä tulokset eivät ole IPCC:n yhden ja ainoan ilmastoherkkyystotuuden mukaisia, eikä Järvinenkään ole alkanut niitä sen mukaisiksi väärentämään.

Risto Jalkasen neulasjälkitutkimusten mukaan maapallon ilmasto on viimeisen 1200 vuoden aikana vaihdellut noin 7 asteen verran ja ilmastonmuutoksia on ollut parikymmentä kertaa. Samoilla linjoilla ovat puiden kasvun syklisyyttä tutkineet lustotutkijat.

Samoilla linjoilla näiden ilmastotieteen tutkimusten kanssa oli ilmatiede 1938 ja 1938. Oikean alakulman tekstin mukaan varsin realistejakin olivat.

Ja hyvinhän ne Risto Jalkasen tutkimukset osuvat tunnettujen ilmastohistoriallisten tapahtumien kanssa yhteen.

C

Lisäksi Risto Jalkanen on ollut mukana selvittämässä Tornionjoen jäidenlähtöä, joka on tasaisesti aikaistunut yli 300 vuoden ajan noin kahdella viikolla.

Tämä tutkimus oli IPCC:n lukitseman ilmastoherkkyysasian kannalta niin äärettömän arka asia, että Metla on poistanut sen internetistä.

Näin se palautuminen näkyy jäidenlähdön aikaistumisena

Vähän ovat ottaneet takapakkia keväät Tornionjoella 2000-luvulla

3) WMO:n johtaja ja ilmastoguru Petteri Taalas

Ilmatieteen guruksi ristitty Petteri Taalas on heittänyt kaikkein rankimman arvion lämpötilannoususta. Koska Taalas on maailman ilmatieteenlaitoksen pääjohtaja, hänellä täytyy olla vankkaa CO2-ilmastoherkkyystietoa taustalla, kun on arvionsa tehnyt. Tätä ilmastogurun antamaa arviota ei ole sanottu denialistikseksi, vaikka se ei osu IPCC:n viralliseen 2-4,5 C Ilmastoherkyysharukkaan, koska kukaan ei voisi kuvitella, että tämän tason henkilö sortuu liiottelemaan lämenpemisasiaa ja sitä kautta luomaan ilmastohysteriaa ja -propagandaa.

Vaikka Petteri Taalas antaa omia tieteen näkemyksiään tähän IPCC:n lukitsemaan yhden totuuden 2-4,5 C:n CO2 ilmastoherkkyysarvioon liittyen, ollaan tiedemiespiireissä siinä määrin huolissaan IPCC:n lukitsemasta 2-4,5 C:n ilmastoherkkyysarvosta, että 500 tiedemiestä eri puolelta maailmaa lähettivät YK:n pääsihteerille kirjeen, jossa tätä IPCC:n arviota sanottiin liian suureksi ja yliampuvaksi. Linkki
Tästä kokonaisuudesta on mm. Ossi Tiihonen kirjoittanut blogikirjoituksen

Samoin tekivät 30 000 amerikkalaista tutkijaa, linkki

”Ei ole olemassa vakuuttavaa tieteellistä näyttöä siitä, että ihmiskunnan tuottamat hiilidioksidi, metaani tai muut kasvihuonekaasut aiheuttaisivat nyt tai tulevaisuudessa katastrofaalista lämpenemistä tai muutosta maan ilmakehässä. Sen sijaan on olemassa merkittävää tieteellistä näyttöä siitä, että ilmakehän lisääntyvä hiilidioksidi tuottaa monia hyötyjä kasvien ja eläinten elinympäristöille. ”

4) Professori Antero Järvinen

Professori Antero Järvinen toimi Kilpisjärven tieteellisen tutkimusaseman pitkäaikaisena johtajana, jolloin hän teki sellaisia havaintoja Lapin luontoon liittyen, että ne ovat IPCC:n julistaman totuuden vastaisia ja siksi joutui FMI:n ja muun 2-4,5 C:n CO2:n ilmastoherkyyteen uskovien epäsuosioon. Siitä tuskastuneena hän kirjoitti aikalaiskuvauksen nykytieteen tilaan liittyen, joka on aikalaiskuvaus 2000-luvun alun tieteen tilasta, kuten tämä blogikin tulee osaltaan olemaan.

”Kuinka te saatoitte, tiedeihmiset, media, ympäristöjärjestöt, poliitikot, kaikki! Pitämällä keinotekoisesti hengissä yliampuviin tietokonemalleihin perustuvaa tulevaisuudenkuvaa te rapautitte kansalaisten luottamusta kriittiseen, itseään korjaavaan ja vapaaseen tieteeseen, joka oli ollut sivistyksemme kulmakivi viimeiset 500 vuotta. Parissa vuosikymmenessä ilmastouskontonne hukkasi ison osan renessanssin perintöä.
Tulevat sukupolvet saattavat ihmetellä, kuinka järjen aikakaudesta siirryttiin järjettömyyden aikakauteen. ” Linkki

Toki professori Järvinen sen lisäksi että arvostelee, kirjoittaa myös menneestä ilmastohistoriasta. Mutta kun senkin tekee väärin, eikä kirjoituksellaan tue sitä IPCC:n ja WMO:n väittämää, että nyt elämme lähihistorian kuumimpia aikoja, niin on denialisti. Professori Antero Järvisen luento ilmastosi 2020 seminaarissa, linkki.

Tässä linkit professori Järvisen kuvaamaan ilmastohistoriaan, osa 1 ja osa 2.

Lapin ilmastoa ja siihen liittyviä havaintoja hän on hienosti kuvannut tässä kirjoituksessaan, linkki.

FMI:n tieteellisen johtajan Ari Laaksosen mukaan professori Järvinen höpisee.

5) Aurinkotiede

Suomen ilmatiede lyttää monin auringonkin vaikutuksen maapallon ilmastoon. Johtajan suulla sanottuna vain ihmisen päästämä CO2 on vaikuttanut maapallon ilmastoon 1960 lähtien. Siis siitä ajasta lähtien, kun Michael Mann katkaisi puiden lustojen ilmastosarjan, joka alkoi mennä väärään suuntaan, ja liitti lustoproxyn perään instrumentti mittauslukemat.

Aurinkotieteellistä ilmastotutkimusta edustava prodessori Mursulankin on tuskastunut lysenkolaiseen ilmatieteeseen.

Yhtymäkohtia historiaan

Yhtymäkohtia historiaan löytyy myös ilmatieteestä, joka väittää olevansa 100 % oikeassa ja siksi heihin pitäisi uskoa, kun niin väittävät ja truomitsevat muut tieteet hömpäksi, jotka uskaltavat tuoda esille eriäviä näkökulmia omien titeellisetn tutkimusten pohjalta.

FMI:ssä nimittäin jatkuu lysenkolainen perinne. Se kun aikanaan Neuvostoliiton lehdistökin raportoi Lysenkon suurista menestyksistä, vaikka ne usein päättyivätkin epäonnistumiseen.

Ihan kuten Ari Laaksonen edellisen kappaleen mukaan, Trofim Lysenko tuomitsi mielellään akateemiset tiedemiehet ja geneetikot ja väitti, että heidän eristetty laboratoriotyönsä ei auttanut neuvostokansaa. Hän ei yleensä Laaksosen tapaan vaivautunut puolustamaan teorioitaan tieteellisin argumentein, vaan saattoi syyttää kritisoijiaan esim. sabotaasista. Koska Lysenko oli päässyt Stalinin suosioon, tällainen syytös johti helposti Lysenkoa kritisoineiden virasta erottamiseen, vangitsemiseen tai jopa teloittamiseen. Vuoden 1930 puhdistuksissa tuhansia maataloustieteen tutkijoita vangittiinkin. Suomessa ei vielä olla tässä pisteessä, mutta punavihreä politiikka ohjaa Suomea kohti tämän mahdollistavaa punavihreää totalirismiä.

Erään professorin sanoin; ei mene kovin pitkään, kun niin suuri osa kansasta nauraa Ilmatieteenlaitoksen ja Laaksosen lietsomalle ilmastohysterialle, että hysteerikot vetäytyvät hiljaisuuteen häpeämään ja murjottamaan kansan julmuutta. Niin muuten kävi toveri Trofim Lysenkollekin ja jopa yhden totuuden Neuvostoliitossa.

Ilmatieteen keinoja IPCC:n lukitseman CO2:n ilmastoherkkyysarvion vaikutusten tukemiseksi

1) Historian vähättely

1900-luvun alku aina 1950-luvulle asti oli erittäin nopean lämpenemisen aikaan, jonka voi monesta lähteestä todeta (esim. vanhat lehtileikkeet). Koska poikkeuksellisen lämmin 1930-luku ei sovi IPCC:n viralliseen ilmastoherkkyyteen ja siihen liittyvään CO2-teoriaan, 1930-luvun lämpöä kaikin keinoin vähätellään. Sanotaan, että se oli Suomessa paikallinen ilmiö, mutta samalla tavalla Pohjois-Amerikassa sitä ihan samaa asiaa vähätellään, linkki. Erikoiseksi asian tekee se, että nyt IPCC:n jumalan sanan mukaan pohjoisessa lämpenee eniten, eli että Suomessa lämpenee 2 astetta muuta maailmaa enemmän, eli ihan samalla tavalla kuin 1930 luvulla lämpeni. Tuo 1930-luvun nopea lämpeneminen näkyy myös ilmatieteen koko Suomen keskilämpötilaa esittävissä entisissä käyrissä sekä tietysti myös Lapin Sodankylän lämpötiloja kuvaavassa käyrässä.

Historian häivyttäminen matemaattisin keinoin tukemaan CO2-uskomusta

Sama asia tietysti näkyy Suomen talvissa. Eli 2000-lukua vastaava lauhojen talvien jakso oli 1900-luvun alussa ja siitä myös wanhat lehdet kertovat, linkki.

Myös 1930-luvun FMI:n mukaan 1900-luvun alun lämpeneminen oli voimakasta

FMI;n johtajan mukaan se oli myös globaalia.

Olen törmännyt yhteen ainoaan rehelliseen tutkimukseen, joka kertoo oikeaa tietoa 1900-luvun alun ilmaston tilasta ja siihen liittyneestä Sveitsin alppien jäätiköiden sulamisesta.
Suomessahan tähän Sveitsin alppien jäätikköasiaan liittyy HS:n törkeä kuvavalinta, josta Ossi Tiihonen kertoo blogissaan.

Sen HS:n vuonna 2020 kirjoittaman jutun mukaan nyt parhaillaan on muka kaikkien aikojen jäätikköminimi menossa Sveitsissä. Ei se ole, vaan vastaava tilanne ja oikeastaan vielä huonompi oli 1940 aikoihin. Siitä on vuonna 2009 tehty tieteellinen tutkimus, jossa todetaan:

”The most recent studies by researchers at ETH Zurich show that in the 1940s Swiss glaciers were melting at an even-faster pace than at present. This is despite the fact that the temperatures in the 20th century were lower than in this century.”’

Tutkimuksessa pohditaan syytä tuolle nykyistä vähäisemmälle jäälle ja ne syyt voisivat tavalla tai toisella liittyä aurinkoon:

”In its work, the research team took into account the solar radiation measured on the Earth’s surface in Davos since 1934. Studies over the past two decades have shown that solar radiation varies substantially due to aerosols and clouds, and this is assumed to influence climate fluctuations.”

Jäätiköt olivat siis pienemmät 1940-luvulla, vaikka oli hieman kylmempi ajanjakso kuin nykyään on meneillään.

https://www.sciencedaily.com/releases/2009/12/091231124858.htm

1897 tiedettiin, että välillä jäävirrat laajenevat ja välillä vetäytyvät. Nykyisessä jäänsulamistieteessä on denialistista ja tieteen kieltämistä, jos tällaisesta ikiaikaisesta luonnollisesta asiasta puhuu, koska se vaarantaa IPCC:n lukitseman ilmatieteen tilanteen.

Yhtenä esimerkkinä Grönlantiin liittyvät kuvamanipulaatiot, joilla pyritään tukemaan IPCC:n tieteelliseksi totuudeksi väittämää ja päättämää CO2:n ilmastoherkkyyttä 2-4,5 C ja sen ennennäkemättömiä säävaikutuksia.

Tosiasiassa Grönalannissakin oli nykyisenveroinen, ellei jopa vähäisempi jäätikköminimi 1920-luvulla, josta useat vanhat lehdet kertovat ja se näkyy vanhoissa valokuvissa, lähde.

Koska 1900-luvun alku oli IPCC:n kannalta hankala, nykyään käsitellään vain kylmään aikaan alkaneita ajanjaksoja, kuten FMI:n Jari Haapala tekee kaiken aikaa, jotta saa luotua IPCC:n lukkoonlyömään ilmastoherkkyteen liittyvää sopivaa mielikuvaa ihmisille. Näin hän on valinnut sopivan mm. Pohjoisnavan jäiden tarkastelujakson APU-lehden kirjoitukseen ja kaikkiin muihinkin lukuisiin kirjoituksiinsa, joita on todella paljon ja linkit niihin löytyvät tämän linkin viimeisiltä sivuilta.

Jari Haapalan mukaan 30 vuotta on riittävän pitkä trendi tarkastella jäätiköiden vaihtelua. On toki sopiva jakso aloittaa tarkastelu 1980-luvusta, jotta voidaan unohtaa se, mikä jään määrä Pohjoisnavalla oli 1900-luvun alussa.

Kuten alla olevasta kuvasta näemme, FMI:n Jari Haapala aloittaa aina Pohjoisnavan jään laajuuden takastelun juuri siitä ajankohdasta, joka tukee parhaiten IPCC:n lukitsemaa ilmastototuutta ja siihen liittyviä tapahtumia.

2) Käyrien sovittaminen IPCC:n lukitseman ilmastotuuden mukaisiksi

Tästä kokonaisudesta voisi tehdä kokonaisen blogin. Siksi tähän otetaan vain muutama esimerkki kuvaamaan tätäkin asiaa.

2.1 Suomen ilmatieteenlaitos

FMI:llä on pitkä historia käyrien matemaattisten sovitusten suhteen ja siihen liittyvät selitykset sen mukaiset. Näin MOT ohjelmassa jo vuonna 2009.

Näin huima alla kuvassa oleva FMI:n ennustekäyrä vuodelle 2100 on rakennettu IPCC:n lukitseman ilmastoherkkyyden varaan ja sitä esitellään erilaisissa tilaisuuksissa. FMI:n johtaja Ari Laaksonen sanoi, että he saavat laittaa kalvoihinsa sellaisia käyriä kuin heitä huvittaa. Toki niin on, mutta se kuulostaa hieman epäreilulta, koska meiltä kaikilta muilta vaaditaan joka kerta ja joka keskustelussa vain vertaisarvioituja käyriä ja kuvia, mikä ei sitten siis koske virallista tiedettä, jonka luulisi pysyttelevän faktatiedoissa ja käsittelevän ilmastoasiaa varovaisen realistisesti. Mutta propagandistinen ote kuuluu tänä päivänä viralliseen tieteeseenkin, kuten kuvasta näemme. Sitä vaan ei moni ymmärrä, että miksi?

Edellisen kuvan kaltainen lätkämailojen rakentelu on siis varsin tyypillistä nykyilmatieteessä. Se koskee lämpötiloja ja CO2-pitoisuutta ja tehdään tietysti siksi, että saadaan tuettua IPCC:n lukkon lyömää yhtä ainoaa totuutta, joka on tuo CO2:n ilmastoherkkyys 2-4,5 C ja sen kuvitellut seuraukset. Lätkämailat on helppoa rakentaa monellakin tapaa yhdistelemällä prokseja ja mittausdataa, tai yhdistelemällä eri pituisia keskiarvojaksoja.

Edellisessä kuvassa vasemmalla näkyy tyypillinen usein esitettävä kuva, jossa on satojen vuosien tasoituksella jäätikköjen ilmakuplista arvioitu maapallon CO2-pitoisuus yhdistetty Mauna Loan tämänhetkiseen insrumettimittaukseen. Jäätiköiden kuplista ei siis pysty sanomaan yhden vuoden saati yhden tai kahden vuosikymmenen CO2-pitoisuutta eli on täysin epätieteellisestä yhdistää sitä nykymittauksiin.

Jäätiköiden sijaan nykyinen CO2-mittaus voitaisiin yhdistää edellisen mittaustavan eli kemikaalimittauksista saatuihin tuloksiin, joiden perusteella Ernest Beck on tieteellisessä tutkimuksessaan (linkki) päätellyt yli 90 000 mittauksen kautta 1900-luvun alun maapallon CO2-pitoisuuden. Tätä kuvaa ei julkisuudessa näytetä, eikä asiasta puhuta, koska se ei ole IPCC:n lukkoon lyömän totuuden mukainen.

Lätkämailan saa rakennettua vaikka Kaisaniemen lämpötilasarjasta ja tätä menetelmää virallinen tiede käyttää täysin surutta kaiken aikaa, jotta saadaan haluttu vaikutelma lukkoon lyödyn IPCC:n yhden totuuden suhteen.

Suomen ilmatiede ei siis halua tunnustaa ilmaston syklisyyttä.joka näkyy oikein tehdyissä lämpötilakuvaajissa, vaan haluaa häivyttää luonnolliset tekijät siksi, että uskonnonomaisesti todistelee luuloaan ihmisen päästämien muutaman CO2 molekyylien vaikutuksesta ilmakehässä. Sanotaan jopa, että on tieteenkieltämistä ja denialismia, kun esittelee oikein tehtyjä lämpötilakuvaajia julkisuudessa ja siihen liittyvää lehtien kirjoittamaa sää- ja ilmastohistoriaa!

Tieteenkieltämistä on kertoa, että myös muut kuin FMI kikkailevat näiden käyrien kanssa. Niitä on monia, mutta laitetaan yksi tähän loppuun ikään kuin malliksi siitä asiasta. Näin NASA on vuosien varrella muuttanut käyriään. Syyt käyrien uudelleenrakentamiselle ovat varmaankin selvinneet tähän mennessä.

Edellä kuvattu asia on huomattu laajasti ja siksi siitä on tehty pilakuviakin. Se kertoo aika paljon ilmatieteilijöistä vuonna 2020. Epäluottamus meteorologeja ja ilmatiedettä kohtaan on varsin yleistä.

Michael Mann pisti mutkat suoriksi, kun rakensi mm. tarkoin valikoiduista lustoista lätkämailaan varren, jossa ei näy mm. keskiajan lämpökausi. Mann haastettiin Kanadassa oikeuteen, eikä Michael Mann ei halunnut perustella näitä omia väitteitään tuomalla datan oikeuteen. Yksi Climangten sähköpostiviesti sähköpostiviesti paljasti Mannin työto­verin Raymond Bradleyn mietteitä Mannin kehittämästä teoriasta: ”Olet varmasti samaa mieltä kanssani, että Mannin ja Jonesin jul­kai­sema raportti oli säälittävä, eikä sitä olisi koskaan pitänyt julkaista. En halua, että minua missään vai­hees­sa yhdistetään tällaiseen lämpötilojen manipulointiin.”

Ilmatiede siis oikoo mutkat suoriksi Mannin lustokäyrään vedoten, koska se sopii parhaiten yhteen heidän kehittämänsä CO-teorian kanssa.

Vähemmän puhutaan Michael Mannin tekemästä uusimmasta tempusta, jota Suomen ilmatieteenlaitoskin lyhytaikaisilla instrumenttimittauksillaan kaiken aikaa pönkittää. Puut ympäri maapallon siis kertovat ilmastohistoriasta pidemmältä aikaa jopa yhden vuoden tarkkuudella ja siihen liittyvästä tarkoin valikoidusta lustodatasta Mann rakensi lätkämailaansa edellä kuvatun suoran varren.

Vuoden 1960 jälkeen puiden kasvu alkoi kuitenkin mennä väärään suuntaan, kun puut muuttuivat denialisteiksi, eivätkä noudattaneet instrumenttimittausten antamia lukemia. Niinpä Mann päätti vaihtaa lustoproxyt instrumenttimittausdataan vuodesta 1960 lukien, vaikka lustojen kautta saisi joka vuosi jatkettua tieteellistä sarjaa eteenpäin iha joka ikinen vuosi.

Lätkämailan luojat, eli CRU:n tutkijat käyttivät siis lustotietoja ja muutamia muita proxy mittauksia arvioidakseen lämpötilat aikoina ennen instrumentaalisten lämpötilojamittausten keräämistä. Noin vuodesta 1960 lähtien lustodata on siis kuitenkin poikennut todellisista mitatuista lämpötiloista. Ennen eroavaisuuden peittämistä, CRU:n tutkijat ja monet muut tahot ovat julkaisseet raportteja tästä lustojen ja mittausdatan eroavaisuudesta.”Temppu”, josta Jones kirjoitti vuonna 1999 lähettämässään sähköpostissa, oli yksinkertaisesti todellisten, mitattujen instrumenttitietojen lisääminen historiallisten lämpötilojen kaavioon. Jones sanoo, että se on ”temppu” puhekielessä ”adroit feat” – ”fiksu asia”, kuten hän sanoi – ei ole petos.

Piilotettu on vaan se tosiasia, että viime vuosikymmenien lustojen tiedot eivät seuraa lämpömittarimittauksia. Itä-Englannin tutkimusprofessori Andrew Watson selitti The Times of London -artikkelissa: ”Jones puhuu kaaviossa olevasta käyrästä Maailman meteorologisen järjestön raportin kannessa, joka julkaistiin vuonna 2000. Menetelmä on yhtäpitävä todellisten mittausten kanssa ennen vuotta 1960, mutta poikkeaa niistä sen jälkeen.”

Monien mielestä olemmekin kuvan tilanteessa tällä hetkellä IPCC:n lukitseman yhden totuuden CO2:n ilmastoherkkyyden arvioinnin osalta.

Lopuksi

Koska tiede on lukittu ja kaikki rahat laitetaan CO2:n torjumiseen, saadaan jätettyä fossiilisen polttoaineen polttamisen torjunnan varjoon se tosiasia, että maapallon väkiluku lisääntyy kaiken aikaa 85 miljoonan ihmisen vuosivauhdilla. Vuonna 2050 menee 10 miljardin ihmisen raja rikki. Jokainen lisäasukas kuluttaa luonnonvaroja ja tuottaa hiilidioksidia. Mutta koska väestön lisääntymisasialle ei kukaan voi yhtään mitään, on helpompi unohtaa koko asia ja uskoa, että jo nyt 7 kuukaudessa maapallon vuotuiset resurssit kuluttavalle 7,6 miljardin ihmisjoukolle riittää kulutettavaa ja luonnonvaroja, vaikka heitä on kohta 10 miljardia maapallolla. Yhtälö kuulostaa aika vaikealle, koska jo nyt tämä 7,6 miljardin ihmiskunta käytti vuonna 2019 vuotuisia luonnonvarojaan 1,75 kertaa nopeammin kuin mitä maapallon ekosysteemi pystyi uudistamaan. Ihmiskunnan kulutukseen tarvittiin vuonna 2019 siis 1,75 maapalloa, lähde. Mikä onkaan tilanne vuonna 2050? Yhäkö vaan ja ainoastaan torjutaan ilmastonmuutosta, vai joko silloin on YK:n luoma ilmatoherkkyyteen liittyvä CO2-kupla puhjennut ja ollaan palattu tutkimaan ilmastoon oikeasti vaikuttavia tekijöitä ja sitä miksi ihan oikeasti oli lämmin 1930-luvun kaltainen 1998-202x ajanjakso?

Suurin pelko on tietysti se, että nyt tuudittaudutaan ikuisen lämpenemisen uneen, kuten 1600-luvulla tehtiin, jolloin oli kuumia ja hyviä satoja tuomia kesiä kuten Topelius kertoo, mutta sitten kun kylmyys iski, syötiin ensin koirat, kissat, muut kotieläimet ja lopulta jopa lapsia, vaikka Suomessa oli vain noin 500 000 ihmistä, joista 100 000 kuoli äkillisesti iskeneen kylmän jakson kourissa.
1800-luvulla kuoltiin nälkään, kuumalla 1930-luvulla tehtiin maanviljelyksessä virheitä, kun alettiin vehvää viljelemään aina Lappia myöten ja nyt 2020-luvulla tuhotaan energianhuoltovarmuus liki arktisen kylmässä Suomessa, kun luullaan nykyisen lämpöjakson jatkuvan ikuisesti ja sen johtuvan hiilidioksista.

Lisäys 30.3 .2020
Denialistien ja tieteenkieltäjien visioita tulevaisuuden suhteen

IPCC:n ja CO2:n sijaan tällainen täysin nykytieteenvastainen, mutta ikiaikainen luomu-tulevaisuus kuulostaa varsin varteenotettavalle vaihtoehdolle, mutta aika näyttää miten tulee käymään!:

”Pienen jääkauden jälkeen alkanut auringon aktiivinen vaihe, Modern Maximum, on nyt ohi ja aurinko tulee erityisen passiiviseen tilaan vuodesta 2020 n. vuoteen 2053.

Auringon säteilyvoimakkuuden vaihtelu ei ole kovin suuri, mutta kosmisen säteilyn vaikutuksesta tapahtuva pilvisyyden vaihtelu voimistaa auringon vaikutusta lämpötilaan. Kasvanut pilvisyys ja kasvanut lumipeite heijastavat auringon säteilyä ja viilentävät maapalloa.

Samanaikaisesti Atlantin valtameren pinta viilenee Atlantin oskillaation (AMO) takia yli 30 vuodeksi. Atlantin oskillaation pituus on n. 63-66 vuotta, jakautuen näin: 1900-30 viileää, 1930-60 lämmintä, 1960-95 viileää, 1995 – lämmintä. Seuraava viileä vaihe alkaa lähivuosina ja sitä kestää n. vuoteen 2055 asti.

Näiden luonnollisten ja syklisten ilmiöiden yhteisvaikutuksesta ilmasto viilenee 0,8 – 1,2 celsiusastetta (satelliittimittaus). Kylmin jakso koetaan vuosien 2038-40 tienoilla. Ihmisen vaikutus tähän vaihteluun (climate variability) on mitätön.”

Nykyinen ilmatiede vaikenee lukuisista maapallon luonnollisista säihin ja ilmastoon vaikuttavista sykleistä joko suojellakseen IPCC:n luomaa illuusiota äärisäiden lisääntymisestä / nykyajan säiden poikkeavuudesta meneisiin säihin nähden tai siksi, että ei tunne näiden tgekijöiden merkitystä maapallon ilmaston näkökulmasta:

Ilmastoon vaikuttavat syklisyydet:

• 110 000 vuotta. Milankovich (maapallon radan soikeuden muutos pyöreästä soikeaan)
• 98 000 Vuotta Milankovich
• 41 000 Vuotta Milankovich (kallistuskulma, soikea kiertorata)
• 2200 vuotta Aurinko / Hallstatt
• 375 vuotta Auringon suuri vaihtelu
• 88 vuotta Aurinko / Gleissberg
• 64 vuotta. AMO
• 25 vuotta PDO
• 22 vuotta Auringon magneettikentän muutokset
• 11 vuotta. Auringonpilkut
• 2-4 Vuotta ENSO (El Nino ja Nina)

Suomen Ilmatieteenlaitoksen tieteellinen tai pikemminkin uskonnollinen johtaja Ari Laaksonen ei tunne sen paremmin ilmasto- tai säähistoriaa kuin siihen liittyviä edellä mainittuja syklejäkään. Hän uskoo pelkän ihmisen päästämän CO2:n kaikkivoimaisuuteen. Jääkön tämä alla oleva Laaksosen uskontunnustus muistoksi jälkipolville siitä tilasta, jossa Suomenkin ilmatiede oli armon vuonna 2020.

Suomen osalta tilanne kääntyneen tämän vuosikymmenen lopulla.

Kuten olemme kirjoituksesta ymmärtäneet, virallinen tiede on lukinnut lämpötilan nousemisen CO2-pitoisuuteen ja sen mukaiseen ns. lätkämailaan. Sille ei kuitenkaan anneta julkista takuuta ja sitä kautta suljeta pois mahdollista aurinkominimistä aiheutavaa, ja usean tiedemiehen ennustamaa lustokuvan C-käyrää.

Ilmastosi tapahtuma/seminaari 15.8.2020 Messukeskus